Diabetes: Diagnoosi ja tyypit

Diabetes mellitus on krooninen aineenvaihduntasairaus, joka vaikuttaa kehomme energiaprosesseihin. Päivittäisen ruoan nauttimisen jälkeen suuri osa ravintoaineista hajoaa sokereiksi (glukoosiksi), jotka sitten siirtyvät verisuoniin. Kun verensokeri ylittää asetetun kynnysarvon, haima alkaa toimia. Se vapauttaa insuliinihormonia, joka on tärkein aineenvaihdunnan avain koko energiaprosessille. Tämä keskeinen hormoni säätelee tarkasti vereen vapautuvan glukoosin tarkkaa määrää. Diabeetikoilla haima ei pysty tuottamaan tarpeeksi insuliinia säätelemään näitä glukoosiannoksia, jotka yleensä nousevat hallitsemattomasti veressä. Tämä johtaa hermoston, munuaisten ja sydämen vaurioihin sekä näköhaittoihin.

On tärkeää tietää, että diabetes ei ole tarttuva tauti eli diabeetikon kanssa eläminen ei aiheuta sairastumista. Se ei ole perinnöllinen siinä mielessä, että joitakin hyvin harvinaisia muotoja (esim. MODY) lukuun ottamatta tauti ei voi siirtyä sukupolvelta toiselle. On kuitenkin olemassa perinnöllinen alttius, joka on selvempi tyypin 2 diabeteksen tapauksessa, joten niillä, joilla on diabeetikko ensimmäisen asteen sukulaisten (vanhempien, sisarusten) joukossa, on suurempi riski sairastua kuin niillä, joilla ei ole sukulaisia, joilla on sairaus.

Diabeteksen diagnoosi

Diabetes diagnosoidaan seuraavissa tyypillisissä tapauksissa:

• Glykoitunut hemoglobiini (HbA1c) on suurempi tai yhtä suuri kuin 6,5 %.
• Laboratoriossa mitattu verensokeri on 126 mg/dl tai suurempi (aamulla 8 tunnin paaston jälkeen, kahdessa tapauksessa).
• Verensokeri on vähintään 200 mg/dl toisen tunnin kuluttua oraalisesta glukoosiannoksesta (kahdessa tapauksessa).
• Verensokeri on vähintään 200 mg/dl mihin aikaan päivästä tahansa sairaudelle tyypillisten häiriöiden (oireiden) läsnä ollessa (yksi olosuhde riittää).

On myös tiloja, joissa verensokeritasot ovat alle optimaalisen ja lisäävät diabeteksen kehittymisen riskiä tulevaisuudessa. Nämä tilat diagnosoidaan ja määritellään seuraavasti:

• Glykoitunut hemoglobiini 6,00–6,49 % (suuri diabeteksen riski)
• Paastoverensokeri 100–125 mg/dl (heikentynyt paastoverensokeri)
• Verensokeri kaksi tuntia glukoosin nauttimisen jälkeen 140–199 mg/dl (glukoosi-intoleranssi).

Noin joka viides näistä sairauksista kärsivä sairastuu diabetekseen viiden vuoden kuluessa.

Diabeteksen tyypit

Diabetes on melko monimutkainen sairaus, koska se sisältää useita kliinisiä oireyhtymiä. Sitä voidaan pitää ryhmänä erilaisia sairauksia, joita yhdistää vain korkea verensokeri.

Tärkeimmät diabeteksen muodot ovat:

• Tyypin 1 diabetes (tunnetaan myös insuliinista riippuvaisena diabeteksena) on autoimmuunisairaus, joka johtuu haiman insuliinia tuottavien solujen suhteellisen nopeasta tuhoutumisesta. Tämän tuhoutumisen aiheuttavat elimistön immuunijärjestelmän solujen tuottamat aineet (vasta-aineet, sytokiinit), todennäköisesti vastauksena virukseen tai yhteen tai useampaan ympäristössä olevaan toksiiniin.
• Tyypin 2 diabetes (jota kutsutaan myös insuliinista riippumattomaksi) kehittyy useiden vuosien aikana insuliinin tuotannon puutteen vuoksi. Puutos ei kuitenkaan ole koskaan yhtä vakava kuin tyypin 1 diabeteksessa, eikä se ole riippuvainen autoimmuniteetista. Useat geneettiset muutokset ja hankitut (ympäristö)tekijät ovat vastuussa insuliinin puutteesta, johon yleensä liittyy insuliinin tehon heikkeneminen. Tyypin 2 diabetes ilmenee pääasiassa 40 vuoden iän jälkeen, mutta puhkeamisikä on laskemassa lihavuuden yleistymisen vuoksi, myös nuoremmilla ihmisillä.
• Raskausdiabetes ilmenee raskauden aikana ja yleensä häviää synnytyksen jälkeen. Naisilla, joilla on ollut raskausdiabetes, on suurempi riski sairastua raskausdiabetekseen uudelleen seuraavien raskauksien aikana ja tyypin 2 diabetekseen myöhemmin elämässä.
• Monogeeninen diabetes on tyyppi, jossa on yksi ainoa geneettinen poikkeavuus, joka voi aiheuttaa hyperglykemian. Se on diabetestyyppi, joka periytyy sukupolvelta toiselle (isovanhempi, vanhempi ja lapsi sairastuvat) ja ilmenee aikaisemmin kuin tyypin 2 diabetes, vaikka sillä on monia yhteisiä piirteitä. Tyypillinen esimerkki on MODY (Maturity Onset Diabetes of the Young), josta on monia variantteja riippuen kyseessä olevasta geenistä. Tähän luokkaan kuuluvat myös hyvin harvinainen vastasyntyneen diabetes ja muita yhtä harvinaisia variantteja.
• Sekundaarisessa diabeteksessa ja lääkeaineiden aiheuttamassa diabeteksessa muut sairaudet tai lääkkeet heikentävät insuliinin eritystä tai tehoa. Sairauksia, jotka voivat aiheuttaa diabetesta, ovat krooninen haimatulehdus, maksakirroosi, krooninen munuaisten vajaatoiminta, akromegalia ja Cushingin oireyhtymä. Diabetes kehittyy myös, kun haima poistetaan leikkauksella. Diabetes, erityisesti alttiilla henkilöillä, voi kehittyä pitkäaikaisen kortisoni- tai muiden lääkkeiden käytön aikana.

Erilaisten sairauksien kokoelmana jokaisella diabetestyypillä on ainutlaatuiset oireet, syyt ja hoidot.